Ei löytynyt sitten vitosen neljäkymmentäsenttisiä pyöröpuikkoja koko kaupungista, tai ainakaan niistä kaupoista jotka itse tiedän. Tyydyin neljäpuolikkaisiin, tosin nyt näyttää kovasti siltä että puikkojen puolikas koonpienennys pienensi myös pipon ympärysmittaa siinä määrin että se ei mahdollisesti mene tekijänsä päähän. Nähtäväksi jää. Sain ostettua puikot siis vasta tänään, aiemmin viikolla ei ollut mahdollisuutta. En ole neulonut mitään varmaan vuoteen (neulomisinto menee ja tulee aalloissa) ja tämänpäiväisen spurtin jäljiltä sormia kolottaa. Aloitin piposen neulomisen komesti uudelleen, oli luetunymmärtämisen ongelmia ohjeen kanssa. Lauran ohje on vallan mainio, itse en vaan osannut aluksi ihan hahmottaa mitä olin tekemässä. Tässä näytille puolivalmista, ihan vaan siksi että voin todistaa saaneeni tänään jotain aikaan!
Yllärin aiheutti myös lanka, jonka ostin viime viikonloppuna epätoivoisena siitä, että paitsi puikkoja, myös kunnollista (tai edes jokseenkin järkevän väristä) lankaa on mahdotonta löytää tämän kaupungin keskustasta. Irlanti on täynnä lampaita, mutta ilmeisesti kaikki villa menee vientiin, näin ainakin päättelisin, kun tarjolla oli vain järkyttäviä akryylikehitelmiä kalliiseen hintaan. Päädyin sitten kuvassa näkyvään villa-akryyli -sekoitteeseen, joka ilmoitti nimekseen Cinnamon (eli kaneli). Oletin langan olevan beigeä, jossa hieman kellertävämpiäkin kohtia. Alettuani neuloa kerän sisältä kuitenkin paljastui tummaa ruskeaa. Se olisi vielä mennyt, mutta ruskeaa olikin yllättävän paljon (en nimenomaan halunnut ruskeaa pipoa) ja sen jälkeen alkoi VALKOINEN väri, joka ei a) sovi pipoon yhtään ja b) näyttää tosi rumalta. Alan pikkuhiljaa salaa toivoa että pipo ei mahdu päähän... Onneksi vanhemmat tulee käymään Suomesta ensi viikonloppuna ja äiti lupasi tuoda kunnon lankaa Suomesta, että pääsen neulomaan miehiselle puoliskolleni J:lle toivottuja punaisia villasukkia. Parin viikon päästä ollaan itse menossa käymään Suomessa, sitten pitää hamstrata enemmänkin kivoja lankoja.
Ja kun puikko-ostoksille piti kerran mennä ydinkeskustaan asti, tarttui mukaan muutakin matkan varrelta. Liima loppui kesken viimeisten ystävänpäiväkorttien ja J-parka sai korttinsa teippikiinnityksellä. Lisäksi ostin siirtokuvakirjaimia ja ihania punasävyisiä eyeletejä. Harmikseni tajusin vasta kotona, että en tullut satsanneeksi project spectrum-väreihin - Hanna-Kaisan alulle laittama kirjanmerkkivaihto on alkanut ja huomenna pitäisi saada kirjanmerkki valmiiksi Suomeen lähetettäväksi. Huomenna työn alle pääsee myös ystävän synttärikortti, saa nähdä miten aika riittää... Kuvasta puuttuvat 33-senttiset kuuden millin bambupuikot, jotka kangaskaupan alehyllystä nappasin. Haaveilen tekeväni kahta Fifi 2:ta yhdistämällä ponchon. Saa nähdä kuinka tytön käy, tällä hetkellä tekeillä olevan pipon mallineule on vaikeinta mitä olen tähän mennessä tehnyt ;)
Kaupungilla poikettiin myös kirjakauppaan ja jotenkin aina kulkuni suuntaa graafisen teollisuuden osaston kautta suoraan käsityökirjahyllylle. Siellä oli vaikka mitä kivaa, mutta jotenkin en osannut ostaa niistä mitään, kun tuntui että kaikissa kirjoissa ohjeet oli neuvottu englantilaiselle neulomistavalle. Olen vielä siinä vaiheessa, että tarvitsen ohjeistusta, ja mahdollisimman selkeää sellaista. Pyysin äitiä pitämään silmällä josko suomenkielistä Snitch'n Bitchiä näkyisi kohtuuhintaan jossain, se kirja kun tuntuu olevan jokaisen itseään kunnioittavan neulojan kirjahyllyssä. Selailin kiinnostuneena myös Jennifer Staffordin kirjaa DomiKNITrix, joka erottui neulekirjojen rivistä selkeästi. Muutamia todella kivan näköisiä ohjeita kirjassa oli, mutta en ainakaan vielä ostanut sitä kotiin. Pipoissa oli omaperäisen näköisiä ja paitojen mallit kivoja, mutta toiset ohjeet olivat hieman liian erikoisia makuuni. Olisin tyytyväinen jos sen jostain kirjastosta saisi, mutta en tiedä onko valikoimissa missään.
Loppuun vielä J:lle tekemäni ystävänpäiväkortti. Samaan tyyliin on tehty myös USA:an matkannut kortti, mutta pystysuunnassa ja enemmällä glitterillä.
Kommentit