Tulipa hyvä mieli, kun täällä olikin käynyt vieraita! Suurkiitos Sandylle ja paperi40:lle päivän piristämisestä. Kiva tietää, että blogillani on lukijoita (uskallan käyttää monikkoa koska kommentteja oli kaksi!) ja että jotakuta aikaansaannokseni kiinnostavat!

Tästä tulee kovasti kuvaton postaus, sillä käytän kirjoittamiseen työnantajan maksamaa aikaa (krhm...) Yksi ystävänpäiväkortti jäi vielä kiireessä aamulla kesken, kun piti rynnätä bussiin. Julkista liikennettä hyödyntävänä täällä Irlannissa yksi rasittavimpia asioita on se, että bussi, jolla on tietty lähtöaika, saattaa saapua pysäkillesi kymmenen minuuttia etuajassa, kymmenen minuuttia jäljessä tai ei ollenkaan. Kuski on saattanut valita jonkun oman reittinsä tai vaan jatkanut taukoaan vähän pidempään. Pysäkille pitää siis lähteä ajoissa, jos haluaa varmasti ehtiä bussiin, mutta saapuminen saattaa hyvinkin kestää. Ja kestää. Mutta siis siitä ystävänpäiväkortista: teen sitä eri idealla kuin noita aiemmin esittelemiäni. Se matkaa USA:an asti hyvälle ystävälle, jonka kanssa (tahtomatta muodostuneena) perinteenä on, että mikään lahja/kortti/tervehdys ei ikinä tule ajallaan. Esimerkkinä viimevuotinen joululahja, jota odottelen edelleen ;) Ei sinänsä hoppua siis saada tuota korttia matkaan - ajattelin kuitenkin, että jos sen jättäisin huomenna postikeijun huomaan. Lisäilen vaikka illalla vielä kotoa kuvan, kunhan kortti valmistuu. Ah, paitsi että kyseinen kortinsaaja tietää blogini osoitteen ja voi käydä vaklailemassa. En taidakaan ihan vielä ilahduttaa teitä kuvalla.

Olen monessa blogissa käynyt ihastelemassa ATC-kortteja, joita monet tuntuvat nykyään harrastavan. Muistuttavat kovasti decoista, joiden parissa puuhastelin ahkerasti teini-iässä. Olen kokenut isoa uudelleen löytämisen riemua, kun ATC-korttien myötä olisi mahdollisuus päästä tekemään samantyylistä askartelua jälleen. ATC-kortteja harrastaa myös edellä mainitsemani USA:lainen ystävä, kansainvälisyyttäkin pääsisi kokeilemaan. Vielä en ole yhtään uskaltautunut tekemään - olen kuullut huhua niiden vakavasta koukutuspotentiaalista, eikä vielä olisi aikaa hurahtaa täysin ATC-korttien maailmaan. Selailun ohessa on kovasti alkanut harmittaa se, että en havahtunut tarpeeksi ajoissa osallistuakseni alkuvuoden Salaiseen askarteluystävään! Ihmiset ovat yllättäneet SAY:iään niin ihanilla tavoilla, että olen ihan täpinässä ajatuksesta että voisin ilahduttaa jotakuta samalla lailla. Toivottavasti käynnissä olevan SAY-kauden jälkeen alkaa toinen samanmoinen - ja että joku suostuu lähettämään pikkupaketteja tänne vihreään saarivaltioonkin.