SAY-jännitys loppui osaltani tiistaina. Maanantaina saapui kauan odotettu (ja kadonneeksi pelätty) pakettikortti ja postissa odotti tiistaina valtavan laaja laatikko. En meinannut malttaa kotiin asti, mutta pelko siitä, että sisältö olisi kastunut sateessa, oli suurempi kuin odotuksen aiheuttama jännitys. Kun vihdoin pääsin kotiin, aloin availla pakettia. Minulla ei siis ollut hajuakaan SAY:ni henkilöllisyydestä, ja tietysti ihan ensimmäisenä etsin korttia tai kirjettä, jossa salaisuus olisi vihdoin paljastunut. Kortti löytyi, mutta siinä luki, että kortin pienet lisäkuoret sai avata vasta paketin sisällön penkomisen jälkeen. Silmät ymmyrkäisinä tutkin sisältöä, ja yhden esineen kohdalla tajusin, että olen saattanut joutua suuren, kieron mutta ystävällishenkisen huijauksen kohteeksi!

Päällimmäisenä paketissa oli kaikkea pientä ihanaa: nauhoja, vanerinumeroita (syntymävuosi :)), pikkuinen sydänlävistin ja kunnon liimaa. Kuvassa myös mystinen kortti, jonka sisältö on näkymättömissä koska se on ihan raadeltu avaamisen innossa ;)

SAY oli satsannut myös tarroihin ja kirjaimiin. Tässä vaiheessa päässä alkoi jo raksuttaa pikkuhiljaa: olen puhunut yhdelle ihmiselle aika paljon askartelutarpeistani viime aikoina...

Papereita lähetyksestä löytyi montaa eri kokoa, kummasti kaikki minun värisiäni ja -oloisiani. 50-luvun diivatkin olivat kuin tilauksesta lähetyksessä. Tässä on nyt jotain mätää...

Ja 12x12-tuumaisia papereitakin vielä! Hääaiheisia! Kuka voi tietää ajatuksenjuoksuni näin tarkkaan? HAA! Akateemisesta ostettu 8x8-tuumainen scrappialbumi! Kukapa käyttää itsekin samanlaista ja teki hiljattain reissun akateemiseen? Tässä vaiheessa kortti sai kyytiä ja taidolla varjeltu salaisuus paljastui:

No ei ihme, että SAY:ni tiesi koko ajan, mille on tarvetta, ja mistä tykkään. SAY:ni oli Ella Eliisa, jonka kanssa puhun lähes päivittäin, ja joka on ehkä maailman paras salailija! Salaliittolaisina Elliksellä oli itse emo-Ansku ja Elliksen äiti, joka lainasi kiltisti käsialaansa ja postitti paketit Pohjanmaalta. Syöksyin samantien koneen ääreen hyökyttämään ja ennen kaikkea KIITTÄMÄÄN ihanaa, kultaista Ellistä, joka oli nähnyt tämän kaiken vaivan ilahduttaakseen. Keskustelun aikana paljastui, että suurin osa lähetyksistä oli tehty hämäysmielessä lähettämällä ei-hienoja (!!!) tarvikkeita, jotten vaan pääsisi jäljille. Iso kiitos myös Anskulle avunannosta juoneen :)

Koko loppuillan olin kuin puulla päähän lyöty. Luulin itse olleeni ovela, kun lähetin omalle SAY:lleni Tanjalle paketit Elliksen kautta, ettei postileimasta pääsisi mitenkään jäljelle, ja oma oveluuteni olikin vain pientä tämän kaiken rinnalla.

Muutto Dublinista koti-Suomeen lähestyy, ja täytyy sanoa, että on helppo nähdä, mihin kaikki raha on tällä reissulla mennyt ;) Muutama paketti on ennen kotiinlähtöä vielä USA:sta ja täältä Irkuista (löysin vihdoin täkäläisen nettikaupan!) tulossa, ja tarvikelaatikostoni tursuaa tavaraa. Meillä on suunnitteilla remonttia Suomen kotiin, ja taitaa työhuone kokea muodonmuutoksen askarteluystävällisempään suuntaan... Joitain kortteja pitäisi vielä tehdä ennen tavaroiden lähtöä täältä, mutta olen niin kurkkuani myöten täynnä lattia-askartelua, että en tiedä miten onnistuu. Tarvikkeista ei ainakaan ole pulaa...